Vatajankoski 100 vuotta
Energiaa vuodesta 1926
Vatajankoski ei alun perin syntynyt yhtiöksi. Se syntyi tarpeesta luoda yhteistä hyvinvointia valjastamalla Vatajankoski tuottamaan lähiseudulle sähköä. Tästä juontaa myös yrityksen nimi.
Edelleen, sata vuotta myöhemmin, toimimme ympäristöä kunnioittaen ja yhteiseen hyvään tähdäten. Ajan saatossa olemassaolomme perimmäinen tarkoitus ei ole muuttunut, joskin keinot sen toteuttamiseen ovat kehittyneet huimasti.
Sivun yläosan kuvien lähteet: Kankaanpään kaupunginmuseon kuvakokoelma, Kalle Vähätalo, Aimo Haapakoski, Martti Tikka, Vatajankoski
Tarinan tekstit pohjautuvat Marjaana Perttulan kirjoittamaan aineistoon.
Matka vuosikymmenten läpi
Juhlavuoden kunniaksi kuljemme läpi Vatajankosken historian – joka kuukausi uusi vuosikymmen, tarina ja kuva 1920-luvulta tähän päivään.
Kuvan lähde: Kankaanpään kaupunginmuseon kuvakokoelma
Kuvaaja: Kalle Vähätalo
1920-luku – Rohkeutta, talkoohenkeä ja sähkövalon ihme
Vatajankosken Sähkö Oy perustettiin 28.12.1925. Yhtiön tarina alkoi siis 1920-luvun lopulla, jolloin Pohjois-Satakunta kehittyi harppauksin. Kankaanpään ja Honkajoen alueen sähköistys ei ollut itsestäänselvyys – se vaati paikallisten johtomiesten intoa, rohkeutta ja yhteistä ponnistusta. Sähköverkko rakennettiin pitkälti velkarahalla ja puuhamiesten omilla takauksilla.
Vatajankosken voimalaitoksen rakennustyöt alkoivat heinäkuussa 1926. Rakennustyömaalla oli parhaimmillaan 60 miestä ja töitä tehtiin kahdessa vuorossa. Rakennusmateriaaleja, kuten sementtiä, tuotiin jopa Saksasta asti. Voimalaitos otettiin käyttöön elokuussa 1927, jolloin se alkoi tuottaa sähköä Kankaanpään ja Honkajoen alueelle. Ensimmäiset sähkövalot olivat ihme: Varmalan meijerin höyrykone tuotti valoa muutamille kirkonkylän taloille jo 1900-luvun alussa, mutta nyt sähköä riitti yhä useammalle. Sähkö toi mukanaan valon lisäksi mahdollisuuksia – maatalouden ja pienteollisuuden koneet saivat uuden voimanlähteen, ja arki alkoi muuttua.
1930-luku – Lama, laajeneminen ja arjen sähköistyminen
1930-luku oli Vatajankoskelle sekä kasvun että haasteiden aikaa. Lama-aika toi vaikeuksia palkanmaksuun ja lainojen hoitoon, mutta siitä huolimatta sähköverkkoa laajennettiin sinnikkäästi uusiin kyliin Kankaanpäässä, Honkajoella ja Jämijärvellä sekä Lavian pohjoispäässä. Sähkön laatu ei kuitenkaan ollut aina paras mahdollinen – veden vähyys voimalaitoksella aiheutti ajoittain sähkökatkoja ja himmeää valoa. Satakunnan Kansa julkaisi mielipidekirjoituksen sähkön heikosta laadusta, jota kirjoittaja kuvasi ”kuolevan kissan kehräykseksi”.
Joulukuussa 1933 valmistui Porin–Haapamäen radan ensimmäinen osuus Porista Niinisaloon. Tämä oli merkittävä kehitys koko Pohjois-Satakunnalle ja vauhditti myös Niinisalon varuskunnan syntyä sekä alueen sähköistämistä.
Kuvan lähde: Kankaanpään kaupunginmuseon kuvakokoelma
Kuvaaja: Niilo Santaharju
Kuvan lähde: Vatajankosken arkistot
1940-luku – Sota, säännöstely ja selviytymisen voima
Talvisota syttyi marraskuussa 1939. Sota-aika toi Vatajankoskelle uusia haasteita ja vaati kekseliäisyyttä. Sähkön kysyntä kasvoi, mutta verkon laajentaminen ja tarvikkeiden saanti oli vaikeaa. Sähköä jouduttiin säännöstelemään ja lisävirtaa saatiin Rosenlewin verkosta, mikä mahdollisti sähkönsaannin myös vaikeina aikoina.
Lisävoimaa haettiin rakentamalla uusi voimalaitos Kavokoskeen. Työt alkoivat 1941, mutta sota, materiaalipula ja suunnitteluvirheet tekivät laitoksesta ongelmallisen. Voimala valmistui 1944, mutta sen käyttö jäi lyhyeksi – pato särkyi lopullisesti 1949. Samaan aikaan oli rakenteilla Jyllinkosken voimalaitos, joka rakennettiin vuosina 1948–1949. Uusi voimalaitos turvasi sähkönsaannin sodan jälkeisessä kasvussa.
Yhtiön toimialue laajeni 1940-luvun lopulla Karviaan ja Kauhajoelle. Vuonna 1949 Vatajankoski osti Karvian Sähkö – Julius Vartti -nimisen toiminimen jakeluverkoston.